(Blame the Victim/ Pupu’s Bistro/ Popo’s Bistro / Bottom of the Pops 2014)
Seinäjoen seinähullut surmanajajat ovat täällä taas. Muinaisen KTMK:n läheisimmästä vaikutepiiristä kotimaisen ja kotimaankielisen hard coren uudemman aallon uranuurtajaksi vuosien saatossa kehkeytyneen oman tiensä kulkijan, Valse Tristen kymmenes seiskatuumajulkaisu Sininen hetki tarjoilee musiikinkuluttajalle raastavan klenkkaavaa ja rajatila-harhaista, ihanaista nautintoa. – Juuri sitä mitä yhtyeeltä osaa ja saattaa ainoastaan odottaa. Sinisellä hetkellä kyseisen, sivuilleen katselemattoman poikkitaiteen laatu on kauttaaltaan erityisen hyvää.
Vääntyneen groteskeja ja patologisen brutaaleja mielikuvia ja ajatusrakenteita pursuavat tekstit yhdessä vimmaisen, mutta edelleen yllättävänkin tuoreen ja elinvoimaisen agricoresliiskaamisen kanssa tappaa niin talossa kuin puutarhassa, hykerryttäen samalla kipeästi. Esimerkiksi: ‘Mennään katsomaan muiden ruumiinosia/ mennään katsomaan muiden ruumiita/ tarkastellaan niiden ruumiinosia/ meillä ei ole mitään hätää.
Yhtyeen tuore seiskatuumainen EP tarjoilee viisi kappaletta, joista Elämän kaari, Mennään katsomaan ruumiita ja varsin kansanturvamusiikkikomissiomaisesta jyystöstä muistuttava Lihaa, lihaa, jauhelihaa ovat oikein innostavia psykoosiralleja. Lisäksi sirpalepommimaisen tehokas coverkäännös Krematorioon Rudimentary Penin In Crematorium Flamesta on yhtyeeltä oikein tyylikäs ja onnistunut lainavalinta. Soundipolitiikan EP:llä ollessa asiallisen räkäinen mutta silti potkiva, ei moitteen sijaa jää hifistelijällekään.
Vaikka Wasky, Mikko ja pojat eivät uutukaisellaan tarjoilekaan mitään erityisen mullistavaa, ja vaikka Kevään ensimmäinen päivä on biisinä aika turhanpäiväinen renkutus, on Sininen hetki mahtavaa ja kesäistä, ääripään mielialamusiikkia. Toimii varmasti myös terapiatarkoituksessa.
4/5